VIHDOINVIHDOINVIHDOINVIHDOIN!!!
Viikko sitten saapui nimittäin mun GF ja muut dokumentit, joista selvis mm. mun tuleva hostklubi, ensimmäinen hostperhe sekä koulu. Heti tämän jälkeen alkoivat viisumihakemuksen loppuvalmistelu sekä sähköposteihin vastaamiset ja yhteydenpito Australiaan, jonka vuoksi en heti tänne blogiin ole kerinnyt asiasta kertomaan. Tänään kävin heittämässä lähes 200 grammaa painavan kirjekuoren postiin, josta viisumihakemukseni lähtee kohti Australian suurlähetystöä Berliiniin. Täytyy toivoa, että menisi kerralla läpi, koska tuon paperipinkan väsääminen oli aika työlästä puuhaa.
Mun hostklubi tulee siis olemaan Berowran rotaryklubi ja ensimmäinen hostperheeni asuu Berowra Heightissa, joka sijaitsee noin 40 kilsan päässä Sydneyn keskustasta. Matka junalla bussisiirtymisten ja useiden pysähdysten vuoksi kestää kuitenkin noin puolitoistatuntia. Talo sijaitsee kansallispuiston alueella Hawkesbury nimisen suuren joen lähellä. Berowra Heights on siis Sydneyn pieni esikaupunki, jossa asukkaita on noin 5 000, joka kuulostaa kyllä tosi käpykylältä :D Etäisyys Sydneyyn ei kuitenkaan ole kovin pitkä ja mielestäni on ihana asua lähellä vettä, vaikka merenrannalla en olekkaan.
Perheeseen kuuluu isän Tom ja äidin Yvonne lisäksi vielä kotona asuva 20-vuotias tyttö Renee. Tulen siis saamaan isosiskon, joka kuulostaa sekä jännältä että ihanalta, koska aiemmin olen itse aina ollut isosiskona pikkuveljelleni. On kiva kuulla, että perheessä asuu lisäkseni myös toinen nuori. Olen jutellut isän kanssa hieman sähköpostitse sekä äidin kanssa enemmän Facebookin kautta. Molemmat vaikuttavat tosi mukavilta ja sydämmellisiltä ihmisiltä ja tunnen oloni jo nyt hyvin tervetulleeksi heidän perheeseensä :) Yleensähän sanotaan, että ensimmäisestä hostperheestä tulee se läheisin ja toivonkin että meillä synkkaisi hyvin.
Olin todella innoissani saadessani vihdoin tietoja tulevasta asuinpaikastani ja perheestä, mutta koin myös tietojen tullessa pienen järkytyksen. Mun on pakko tunnustaa, että en tiennyt itkinkö vai nauroinko, kun kuulin että tulevan kouluni nimi on Asquith Girls High School. Oikein luitte, olen siis menossa TYTTÖKOULUUN... En ollut edes aiemmin ajatellut, että saattaisin päätyä kouluun jossa olisi pelkkiä tyttöjä, sillä en ollut kuullut kenenkään muun aussivaihtarin olleen sellaisessa. Tuo tieto tuli aluksi kyllä hieman shokkina, mutta nyt tässä viikon aikana olen sulatellut asiaa ja todennut sen olevan ainakin kokemus. Suomessa ei nykyvuosina taida edes olla tyttökouluja (korjatkaa jos olen väärässä!), joten menen ainakin kokemaan jotain sellaista mihin täällä mulla ei olisi mahdollisuutta. Meno 900 hengen tyttökoulussa tulee varmasti olemaan hyvin erilaista, mihin olen Kaurialan lukiossa täällä Suomessa tottunut. Mutta eikös yleensä ne villeimmät tytöt löydy juuri tyttökouluista ja voi olla että löydän paljon kohtalotovereita, jolloin ainakin yhteistä puheenaihetta riittää. Voihan toisaalta olla että tykästynkin tuohon kouluun, mutta paluu Kaurialaan taitaa tuntua tuon vuoden jälkeen aika oudolta :D
Ja tosiaan tuo koulupuku on aiheuttanut jo monet naurut useissa WhatsApp ja FB-keskusteluissa sekä ihan perheen kesken. Koulumatkaa mulla on ekasta perheestä semmoiset 12 kilometriä, mutta en tiedä kehtaanko istua bussissa tuo päällä. Voi olla että tuo mekko on lähinnä nuorempien opiskelijoiden käyttämä, mutta saa nähdä sitten. Lupaan julkaista itsestäni kuvan tänne koulupuku päällä, kunnes olen ensin itse toipunut alkujärkytyksestä :D Ja tosiaan mun koko elämäni pisin koulumatka on ollut 3 kilometriä ja nyt se tulee olemaan 12 km, sillä koulu sijaitsee toisessa kylässä nimeltä Asquith. Mutta jollen täysin väärin ymmärtänyt koulu alkaa joka aamu vasta 8.40, joten elättelen toiveita hyvistä bussiyhteyksistä, ettei mun tarvis herätä kovin aikaisin. En muutenkaan ole kovin aamuvirkkuihmisiä ja ennen seitsemää herääminen vaatii kyllä jo ponnisteluja tai jotain tosi mielenkiintoista menoa.
Tälläisiä uutisia siis Australiasta päin. Yhteydenpito jatkuu perheen sekä klubin kanssa ja matkakuume on taas nousussa. Enään 22 päivää lähtöön!
Olin todella innoissani saadessani vihdoin tietoja tulevasta asuinpaikastani ja perheestä, mutta koin myös tietojen tullessa pienen järkytyksen. Mun on pakko tunnustaa, että en tiennyt itkinkö vai nauroinko, kun kuulin että tulevan kouluni nimi on Asquith Girls High School. Oikein luitte, olen siis menossa TYTTÖKOULUUN... En ollut edes aiemmin ajatellut, että saattaisin päätyä kouluun jossa olisi pelkkiä tyttöjä, sillä en ollut kuullut kenenkään muun aussivaihtarin olleen sellaisessa. Tuo tieto tuli aluksi kyllä hieman shokkina, mutta nyt tässä viikon aikana olen sulatellut asiaa ja todennut sen olevan ainakin kokemus. Suomessa ei nykyvuosina taida edes olla tyttökouluja (korjatkaa jos olen väärässä!), joten menen ainakin kokemaan jotain sellaista mihin täällä mulla ei olisi mahdollisuutta. Meno 900 hengen tyttökoulussa tulee varmasti olemaan hyvin erilaista, mihin olen Kaurialan lukiossa täällä Suomessa tottunut. Mutta eikös yleensä ne villeimmät tytöt löydy juuri tyttökouluista ja voi olla että löydän paljon kohtalotovereita, jolloin ainakin yhteistä puheenaihetta riittää. Voihan toisaalta olla että tykästynkin tuohon kouluun, mutta paluu Kaurialaan taitaa tuntua tuon vuoden jälkeen aika oudolta :D
Ja tosiaan tuo koulupuku on aiheuttanut jo monet naurut useissa WhatsApp ja FB-keskusteluissa sekä ihan perheen kesken. Koulumatkaa mulla on ekasta perheestä semmoiset 12 kilometriä, mutta en tiedä kehtaanko istua bussissa tuo päällä. Voi olla että tuo mekko on lähinnä nuorempien opiskelijoiden käyttämä, mutta saa nähdä sitten. Lupaan julkaista itsestäni kuvan tänne koulupuku päällä, kunnes olen ensin itse toipunut alkujärkytyksestä :D Ja tosiaan mun koko elämäni pisin koulumatka on ollut 3 kilometriä ja nyt se tulee olemaan 12 km, sillä koulu sijaitsee toisessa kylässä nimeltä Asquith. Mutta jollen täysin väärin ymmärtänyt koulu alkaa joka aamu vasta 8.40, joten elättelen toiveita hyvistä bussiyhteyksistä, ettei mun tarvis herätä kovin aikaisin. En muutenkaan ole kovin aamuvirkkuihmisiä ja ennen seitsemää herääminen vaatii kyllä jo ponnisteluja tai jotain tosi mielenkiintoista menoa.
Tälläisiä uutisia siis Australiasta päin. Yhteydenpito jatkuu perheen sekä klubin kanssa ja matkakuume on taas nousussa. Enään 22 päivää lähtöön!